ihaku ei ois jo tarpeeks pelottanu

 

Mut selvisin hengissä vaikka jännittiki ehkä enemmä ku tarviis!

Oon tosiaan ollu reilun kuukauden masentuneempi sekä epämotivoituneempi kuin aiemmin ikinä, siksi olen ollut täälläkin blogin puolella hiljaisempi vaikka paperille olenkin saanut vuodatettua pahan olon merkintöjä. Mieli alkaa pikkuhiljaa olemaan parempi kun olen saanut apua, ja siitä huolimatta että olen saanut aikaiseksi enemmän solmuja elämääni niin elän siinä toivossa että kohta helpottaisi ja että kaikki olisi taas ennallaan.

Toivottavasti teillä on ollut mukava syksy, ja hei jee kohta on joulu!

kun kerranki jaksaa laittaa jotain muuta syötävää kun pirkan nuudeleita

se vaan tietää niin paljon tiskiä yhy

Tracon 2K16 oli yhtäkuin DADDYYYYY

Klikatkaa vaan suuremmaksi!

Iso kiitos kaikille ihanasta conista, ehdottomasti yksi parhaista tähän mennessä! Ensvuonna haluan uusiks! \o/

no mutTA HUpsIStA heIJAa

Piti kaks kertaa miettiä viitinkö jatkaa imelien (ja aika henkilökohtaistenkin???) ihastuspostausten teon mut joo iha sama se kait on kun kerta olen alkanut ottaa asian vähän vähemmän vihaisesti... jos siis edelliseen postaukseen vertaa, höhö.

Mut hei, mul on oottaas Tracon postaus editoimista tuolla, enköhä suht piakkon postaile sen tänneki!

Ihan kamalaa ihastumista

 

Oon kamppaillu näitten tunteitten kaa enemmän tai vähemmän viimeset viikot ja piirtäny aiheesta enemmänkin syvällisimpiä merkintöjä, mutta saa nähdä uskallanko niitä jakaa missään vaiheessa...

Anyway, on ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa olla ihastunut samalla tavalla kuin yläasteella. Enemmän kyllä kamalaa.

Keskittymiseni on vaakalaudalla

[Vilkkuvia, sairaan nopeita ja värikkäitä kuvia -varoitus tähän]

ehkä mä jossaan kohtaa jaksan tehä myös sen merkinnän tracon seikkailuistani..??

aina ei voi muistaa

hasu poknmemon jutu

Valaistuminen(ko?)

 

Halusin tehdä tän, koska viime keväänä olin koulun suhteen erittäin epämotivoitunut eikä mikään maalaaminen tuntunut miltään, enkä edes ylipäätänsä halunnut maalata. Meillä on nyt maisemamaalauskurssi ja olen kokeillut asioita ja tekniikoita, jotka eivät päällepäin tuntuneet omilta, vanhempaan tuotantooni verraten... ja vielä sellaisen aiheen kautta, johon minulla ei ole koskaan ihmeemmin riittänyt kiinnostus: maisemat.

Mutta eritoten tämän ja yhden toisen maalauksen kanssa koin emotionaalisesti (ja melkein fyysisesti) jotakin uutta, mitä en maalatessa ole aiemmin kokenut. Se ei enää ollut niin pinnallista kuin ennen, taulun esteettisyys ei ollut enää etusijalla vaan se mitä tunsin ja miten siirsin sen kankaalle.

Se pistää vähän miettimään, että olenko vihdoinkin menossa oikeaan suuntaan.

anteeks en osaa aina ottaa itteäni 100% tosissani

anteeksi erilaisempi postaus u-u

Tänhetkinen olotila on "hmm öö?"

... tästä piti tulla pidempi selitys mutta väsyin :'D anteeks laadunpuutos.

Mut siis joo, tuota kolahdusta lukuunottamatta hyvin menee kun vaan keksii nyt (toistaiseksi) vapaana tekemistä. Tähän asti ollut vaan 24/7 stressaantunut kun piti yhdessä välissä vääntää cossikin alle viikossa ja koko ajan on ollut menoa jonnekin eessuntaassun kaupungista toiseen... Stressikin vaikutti varmasti mokan jälkeiseen tunnetilaan, kun mieli meni ihan pohjamutiin asti, joka oli sinänsä aika pelottavaa koska niin syvällä käyn harvoin. Nyt kuitenkin pieni hengähdystauko ennen kuin koulu taas alkaa, joka on taas erittäin outoa kun on vain paikoillaan kotona.

Mutta aaaaanyyyyyway, kyllä tästä vielä noustaan ja sillai!

PS. Uuuuusi ulkoasu! Entinen alkoi käydä vanhaksi lävistyksineen kaikkineen ja pitänee vähän muutenkin yrittää herätellä blogia takaisin eloon.