sunnuntai 31. tammikuuta 2016

En ehkä ole kasvanut pituutta sitten vitosluokan, mutta onneksi sentään ihmisenä olen.

Siis sillai kaikki tuntuu aikuistuneen ja kukaan ei oo enää sellanen viaton pieni lapsi jollasena kaikki ne koulukaverit muistaa. On vaikee sisäistää että ne henkilöt ovat nyt töissä, opiskelemassa yliopistoissa tai ammattikorkeissa, ne asuu omillaan ja ovat tutustuneet uusiin ihmisiin, ovat parisuhteissa tai jopa naimisissa -- vaikka minullekin on käynyt aivan samoin. Vastahan myö leikittiin  välitunnilla kahden kuusen alla ja kuviteltiin että oltiin koiria. Vastahan myö mentii kaverin luo kylään pelaamaan CTR:ää ja kuunneltiin yhdessä Moon Kanaa. Vastahan sitä piti sanoa hyvästit ja että ollaan yhteyksissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti