hubs tuli automaattisesti enkuks wink wonk

Muistatteks ne kaikki postaukset miten halusin kertoo mun ihastukselle et tykkään siitä? LOL en koskaa saanu aikaseks ja tää kerkes tapahtumaan toisen tyypin kaa, mitään virallista suhdetta ei ole syntynyt mut JOTAI PIENTÄ HEI TAPAHTUU MUNKI ELÄMÄS VÄLIL ja se on jees vaikka oiski vaan väliaikaista

Mut siis tbh onneks on ollu aikalailla vaa positiivisia reaktioita frendeiltä ja kavereilta kelle oon puhunu asiasta so far joten jee 

2017 MP???

MUT SIIS JOO oon ollu melkee kaikil alustoil hiljanen snäppii ja twitterii lukuunottamatta kaiken tän ressin ja työn vuoks enkä varmaa ihmeemmin osaa aktivoitua ainakaan täällä blogis ennen ku valmistun tai jotai lol

Oon kyl aina välillä yrittäny tehä jotain sarjiksia tännekin mut ne kaikki on ollu lähinnä tasolla masennus tai muuten vaa diippien asioiden miettiminen nii ei oo hirveesti tehny mieli päivittää ovo;;

MUT HEI HEI AAAALSO tuun Frostiin taidekujalle siskon kaa (ai mitennii liian monta rautaa tulessa?)! Meijät löytää lauantaina pöydästä 12, meil tulee olemaan kaikkee hienoo ja söpöö myynnis! Et jos poikkeette taidekujalla nii tulkaa sanomaa moi tai terve terve tervaperse!

siellä niin jeee

Kuuletko mun aivopierut sinne asti

Toukokuu 2017

Tuli kaluttua läpi vanhempien merkintöjen mitä en ole vielä postaillu, ja aattelin että kait sitä blogia vois välillä päivitelläki... hups!

stress percent: 300%

Merkintä viikon takaa~

Tän kesän eka harjottelu onneksi ohi ja siitä selvitty, mutta palautuminen tulee olemaan hidasta. Ja ei siis siinä, kyl töissä jakso olla ja tossa paikassa ainaki oli tosi kivaa mutta kun... niitten töittenkin jälkeen pitäisi jaksaa pitää esmes kämppää kelvollisena elämiseen... Tasapaino puuttuu.

sisäinen turrini haluaa ulos

prööt pruut

uusi vuosi, vanhat lakanat

kun ajatukset alkavat liitämään leipää voidellessa

no mutTA HUpsIStA heIJAa

Piti kaks kertaa miettiä viitinkö jatkaa imelien (ja aika henkilökohtaistenkin???) ihastuspostausten teon mut joo iha sama se kait on kun kerta olen alkanut ottaa asian vähän vähemmän vihaisesti... jos siis edelliseen postaukseen vertaa, höhö.

Mut hei, mul on oottaas Tracon postaus editoimista tuolla, enköhä suht piakkon postaile sen tänneki!

Ihan kamalaa ihastumista

 

Oon kamppaillu näitten tunteitten kaa enemmän tai vähemmän viimeset viikot ja piirtäny aiheesta enemmänkin syvällisimpiä merkintöjä, mutta saa nähdä uskallanko niitä jakaa missään vaiheessa...

Anyway, on ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa olla ihastunut samalla tavalla kuin yläasteella. Enemmän kyllä kamalaa.

Valaistuminen(ko?)

 

Halusin tehdä tän, koska viime keväänä olin koulun suhteen erittäin epämotivoitunut eikä mikään maalaaminen tuntunut miltään, enkä edes ylipäätänsä halunnut maalata. Meillä on nyt maisemamaalauskurssi ja olen kokeillut asioita ja tekniikoita, jotka eivät päällepäin tuntuneet omilta, vanhempaan tuotantooni verraten... ja vielä sellaisen aiheen kautta, johon minulla ei ole koskaan ihmeemmin riittänyt kiinnostus: maisemat.

Mutta eritoten tämän ja yhden toisen maalauksen kanssa koin emotionaalisesti (ja melkein fyysisesti) jotakin uutta, mitä en maalatessa ole aiemmin kokenut. Se ei enää ollut niin pinnallista kuin ennen, taulun esteettisyys ei ollut enää etusijalla vaan se mitä tunsin ja miten siirsin sen kankaalle.

Se pistää vähän miettimään, että olenko vihdoinkin menossa oikeaan suuntaan.

anteeks en osaa aina ottaa itteäni 100% tosissani

anteeksi erilaisempi postaus u-u

Nukun vain leveästi, that's it

Vanha merkintä talvelta, mutta on edelleen relevantti kysymys.

hieman masentavaa mutta menkööt nyt tämän kerran

 

En ehkä ole kasvanut pituutta sitten vitosluokan, mutta onneksi sentään ihmisenä olen.

Siis sillai kaikki tuntuu aikuistuneen ja kukaan ei oo enää sellanen viaton pieni lapsi jollasena kaikki ne koulukaverit muistaa. On vaikee sisäistää että ne henkilöt ovat nyt töissä, opiskelemassa yliopistoissa tai ammattikorkeissa, ne asuu omillaan ja ovat tutustuneet uusiin ihmisiin, ovat parisuhteissa tai jopa naimisissa -- vaikka minullekin on käynyt aivan samoin. Vastahan myö leikittiin  välitunnilla kahden kuusen alla ja kuviteltiin että oltiin koiria. Vastahan myö mentii kaverin luo kylään pelaamaan CTR:ää ja kuunneltiin yhdessä Moon Kanaa. Vastahan sitä piti sanoa hyvästit ja että ollaan yhteyksissä.

pölinää kauhuleffoista

Suurin osa mitä olen ite kattonu on sellasia pienen budjetin kauhukakkapätkiä, joihin ei uudelleen kosketa enää edes tikullakaan. Vain muutamia klassikoita olen uskaltanut pällistellä yksin, mutta vielä olisi varaa sivistää itseäni niillä suosituimmilla ja katsotuimmilla kauhuleffoilla.

Ja vaikka olen tälläinen pelkuri kauhun suhteen, on muutama leffa tullut suosikiksi ja koettua pariinkin otteeseen. Tässä muutama lempparia kyseisestä genrestä:

• The Thing (1982) oli varmaan eka minua ihan ihka oikeasti pelottava kauhupätkä*, jonka takia pidän leffaa erinomaisena. Koko ajan oli kakat housussa ja sydän kurkussa. Ja ne erikoisefektit karmivat edelleen! Vanhojen leffojen erikoisefektit ovat jotenkin paljon pelottavampia mitä ne ovat nykypäivänä.

• Pet Semetary (1989): Jokin tässä pätkässä kiehtoo minua. Se ei ole mielestäni hirveän pelottava, mutta jokin on saanut minut katsomaan sen vähintäänkin kolme kertaa. Ehkä se on se tunnelma. Tai tunnusbiisi. Harmi että toinen osa oli sitten taas täyttä kuraa.

• REPO! The Genetic Opera (2008): Olin jo unohtanut että tämä on kauhuleffa... mutta myös  samalla musikaali! Leffa kuuluu muutenkin lemppareihini, jo melkein musiikkinsa puolesta. Ja vaikka pätkä on selvästi pienemmällä budjetilla toteutettu, on se vaan niin nätti. Kaikki ne asut ja hahmot - upeaa! Paitsi että ne kaikki suolenrepimiskohtaukset ei taida olla niin kaunista katseltavaa.  
  
• Sweeney Todd (2007): Toinenkin musikaali kauhulla höystettynä kyllä menee oikein mukavasti alas! Kun välillä lauleskellaan päähän juuttuvia biisejä niin jälkikäteen ei niinkään pelota. Ja noh, mitä muuta voikaan odottaa Tim Burtonilta kuin kaunista audiovisuaalista kontrastia ja kieroa meininkiä. Ja Johnny Deppiä. Joka laulaa kauniisti.

 Muita mitkä koin aika hyviksi kauhuleffaksi on esmes. Carrie (1976) ((2013 tehty Carrie ei ollut läheskään niin ahdistava kuin alkuperäinen), The Fly (1986) ja A Nightmare on Elm Street (1984). Mutta vielä olisi paljon leffoja joita pitäisi katsoa ihan vaan koska yleissivistys! Ehkä joskus järjestettäis joku kauhuleffailta mihin uskaltais mennä.


... mutta kauhupeleihin en koske. Paitsi L4D:n.
... enkä odottanut tätä merkintää tehdessäni että tähän saisin näinkin paljon asiaa oho anteex. 

*((nimimerkillä 11-vuotiaana en uskaltanut mennä suihkuun katsottuani Passion of The Christin, koska luulin että itse herra Saatana odottaa minua siellä... pelkäsin oikeasti Saatanaa seuraavat kaksi viikkoa, kiitos traumoista nam nam.))

Kateus on ruma sana

Siis ei sillä ettenkö voisi olla nytkin ylpeä itsestäni ja siitä mihin asti olen jo päässyt. Haluan vain joskus päästä kokonaan irti vertailusta ja aidosti, 100%:sti vain nauttia kaikesta mitä toiset luovat  ja mitä myös itse teen. Koska kaikki ovat erilaisia, kaikilla on erilainen tyyli tehdä asioita ja edetä, joten itsensä vertailu toisiin on turhaa ja kateus sitäkin turhempi ja tyhmempi tunne.

iDK miun ei pitäisi puhua syvällisiä, tuli vaan pitkästä aikaa niin positiivinen fiilis ja sellanen että oikeesti on energiaa asioihin tän stressaamisen ja pimeän talven keskellä! ainakin toistaiseksi,

jännän äärellä

*tai mikä tahansa muu makkaramainen voileivän ainesosa

tästä piti tulla jotain oikeesti syvällistä pohdiskelua mutta...

kaikki koidrat tanssilattialle sanoo Allu

HEI, viimepäivityksestä on jo jonkin aikaa, ja olen pahoillani!

Olen kyllä aina välillä tehnyt merkintöjä (muutonkin jälkeen, ihme KYLLÄ), mutta puhtaasta laiskuudesta ja väsymyksestä en ole saanut aikaiseksi liitettyä skanneria koneeseen ja editoida näitä merkintöjä... Mutta nyt yritän vähän tämän päivän aikana tehdä jotain asian eteen, joten odotettavissa on toinen jos kolmaskin postaus!

Ehkä ne on liian kauniita ollakseen totta?

vaikka ne on oikeita niin silti ne on niin epäaidon näkösiä hattaroita että suututtaa eiku mitä

Miulla tuntuu olevan ihan ältsisti blogimerkintäideoita esim, viimeisimmältä Jns reissulta mutta hngh, teen viiimeistään silloin kun  muutto on ohi.

such syvä huokaus, wow

Kunpa se satula oiski yhtä pehmeä ja lempeä pepulleni kuin hiiren pehmeä turkki