En yleensä jaa ihmisten kanssa ahdistustani, mutta tulipa tälläinen rustattua edellisenä yönä kun oli ajatukset pinnalla.
Siis koulussa ei sinänsä mitään vikaa ole. Koulukaverit ja luokkalaiset on ihania ja hauskoja ihmisiä joita on aina kiva nähdä, myös opettajat ovat mukavia. Tunnen olevani vain liian pienen energiatason omaava nappula, jolle ehkä sitten AMK-tasolla syntyvä työmäärä tuntuu välillä ylitsepääsemättömältä. En ole pitkään aikaan maalannut öljyilläkään mitään, eikä ole tehnyt mielikään. En hyväksy ideoitani kankaalle koska ne eivät ole mielestäni tarpeeksi hienoja. En osaa kuvitella itseäni muuhunkaan syventävään aineeseen koulussani, vaikka vaihtaminen onkin mahdollista. Pelkkä piirtäminen luonnistuu tällä hetkellä ja se onkin ainoa asia jossa tunnen olevani oikeasti hyvä, ainakin suurimman osan ajasta.
Ja tiedän itsekin erittäin hyvin ettei missään nimessä pidä verrata omia taitojaan muihin, koska siinä ei ole yhtään mitään järkeä. Pahoina päivinä pää vaan pistää tekemään niin --> ahdistuu käytännössä tyhjästä ja sekös on pyllystä.
Tiedä sitten onko tämä tosiaan vain ohimenevä tunne, hieman rankempaa kevätmasennusta, pitäisikö mennä taas jollekin ammattilaiselle puhumaan asioita puhki vai onko lääkitykseni "vanhentunut". Vai onko minusta tullut vain mökkihöperö, kun yksin olen neljän seinän sisällä itkenyt ja miettinyt asioita. En ole kuitenkaan sellainen ihminen joka avautuu asioista itsestään vaan vasta kun kysytään, koska en halua häiritä läheisiäni... vaikka tiedän myös erittäin hyvin sen että minulla on rakkaita ihmisiä elämässäni jotka minua kuuntelisivat ja haluaisivat auttaa parhaansa mukaan.
Mutta ei tämä viikko sentään ihan kakkaa ole ollut, ei! Tieto siitä että saan kohta uuden BJD-nuken kotiin on piristänyt (ja itseasiassa kolmas tuli juuri tilattua) enemmän kuin vähän. Ensimmäisestä nukesta on jo kuusi vuotta, joten ehkä onkin jo korkea aika saada hänelle seuraa.
Eiköhän tämä kuitenkin tästä ajallaan ala jutut rullaamaan, pikkuhiljaa.
Peace out! o7
Onko teillä koulun omaa psykologia? Varsinkin kun ahdistus liittyy vahvasti kouluun, voisi olla hyvä saada neuvoja asiaan erikoistuneelta ihmiseltä. Ja... en tiedä, jos tuntuu mökkihöperyys iskevän niin tekisi pienen kävelylenkin ja miettisi asioita raittiissa ilmassa?
VastaaPoistaIhan totta kyllä! Nopeasti kun katsoin niin ei löytyny koulun sivuilta, mutta luulis olevan. Täytynee tutkia asiaa lissee.
PoistaJa pieni lenkki vois tehä kyllä terää, nyt sinne vois jopa innostaa mennä kun ilmatkin alkaa olla nätimpiä :'>