Halusin tehdä tän, koska viime keväänä olin koulun suhteen erittäin epämotivoitunut eikä mikään maalaaminen tuntunut miltään, enkä edes ylipäätänsä halunnut maalata. Meillä on nyt maisemamaalauskurssi ja olen kokeillut asioita ja tekniikoita, jotka eivät päällepäin tuntuneet omilta, vanhempaan tuotantooni verraten... ja vielä sellaisen aiheen kautta, johon minulla ei ole koskaan ihmeemmin riittänyt kiinnostus: maisemat.
Mutta eritoten tämän ja yhden toisen maalauksen kanssa koin emotionaalisesti (ja melkein fyysisesti) jotakin uutta, mitä en maalatessa ole aiemmin kokenut. Se ei enää ollut niin pinnallista kuin ennen, taulun esteettisyys ei ollut enää etusijalla vaan se mitä tunsin ja miten siirsin sen kankaalle.
Se pistää vähän miettimään, että olenko vihdoinkin menossa oikeaan suuntaan.
 |
| anteeks en osaa aina ottaa itteäni 100% tosissani |
Varmasti tosi eeppinen fiilis. Eikä ollut tylsä postaus tai mittään semmost. Tuli hyvä fiilis itsellekin tästä ^_^
VastaaPoistaAhh, ihana kuulla! ;--; Tunne oli niin jännä ja uus että sitä on vaikeaa ja vähän awkwardia kuvailla kaikille, mut ihanaa jos muillekin tulee tästä hyvä fiilis :')
PoistaIhanan voimallinen merkintä. Itsekkin olen nauttinut maalaamisesta eniten silloin kun on voinut vaan vaistojen varassa läiskiä menemään ja antaa tunteiden virrasta kädestä pohjalle. Siksi myös tykkään impressionismista ja ekspressionismista. :)
VastaaPoistaYhyyy kiitos! <3
PoistaJoo, se on tosissaan vapauttavaa ja jotenki mieltä puhdistavaa kun antaa vaan mennä. Miekin tykänny eritoten impressionismista, mutta siihen tai enemmän ekspressiiviseen suuntaan en koskaan tainnut vakavissani uskoa kuuluvani koska aina tehny aikalailla samantapaista tuotantoa... Tää kurssi vähän avasi silmiä miltä tämmönen tekeminen oikeasti tuntuu ja että sitä vois tosissaan jopa tehdä lisää jatkossa :'>